Joka kesä Etelä-Suomen viehättävälle metsäalueelle kimaltelevan järven rannalle kokoontuu noin 100 teini-ikäistä yli 30 maasta viikoksi telttailemaan, tiimityöskentelmään ja kokemaan yhteisiä seikkailuja. Mutta tämä ei ole tavallinen kesälomareissu. Kyseessä on KONE Global Youth Camp eli KONEen kansainvälinen nuorisoleiri – pitkäaikainen perinne, joka kokoaa yhteen KONEen työntekijöiden lapsia eri puolilta maailmaa.
"Olin itse leiriläinen vuonna 1999", kertoo leirin johtaja Carina Herlin nauraen. "Osa samoista teltoista on edelleen käytössä – ne tarkistetaan tietysti joka vuosi." Nyt 46. kertaa järjestetty leiri on edelleen rakennettu alkuperäiselle perustalleen: uteliaisuudelle, yhteydelle ja huolenpidolle.
Perinteistä salaisiin ystäviin
Leiriläiset aloittavat seikkailunsa viikonloppumajoituksella isäntäperheissä. Itse leirille saapuessaan he viettävät aamunsa ratkoen haasteita metsässä, järven rannalla tai sisätiloissa askartelu- ja toimintahuoneissa. Jotkut pitävät henkisistä haasteista, toiset nauttivat ryhmätoiminnasta tai arvoitusten ratkaisemisesta.
"Rakennamme ohjelman niin, että jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi sellaisena kuin on", Herlin sanoo.
Iltaisin leiriläiset pelaavat pelejä, kerääntyvät nuotion ympärille laulujen ääreen ja ottavat aikaa pohdiskeluun. Leirin henkilökunta esittää myös sketsejä, usein pilkaten itseään. Tätä rytmittää hyvin suomalainen saunaperinne, tai kuten eräs leiriläinen sitä kuvailee: "Saunassa istuminen, hyppiminen kylmään järveen, sitten takaisin saunaan ja sitten taas järveen."
Illat ovat myös hyvää aikaa leiriläisille jättää viesti tai lahja salaiselle ystävälle. ”Ensimmäisenä päivänä jokaiselle määrätään salainen ystävä ja heitä kannustetaan jättämään pieniä yllätyksiä, kuten tukiviesti, askartelu tai karkkipatukka, erikseen merkittyyn laatikkoon", Herlin selittää. "Se on tapa auttaa luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikille." Salaiset ystävät paljastetaan viimeisenä päivänä hiljaisessa seremoniassa, jossa kaikki ovat piirissä.
Leiri alkoi sodan jälkeen 1940-luvulla suomalaisten tehdastyöläisten lasten leirinä. Nyt siitä on kasvanut maailmanlaajuinen ja monimuotoinen teini-ikäisten kokoontuminen, johon osallistuu KONElaisten nuoria kaikilta eri KONEen toiminta-alueilta. Käännekohta tapahtui vuonna 1979, jolloin 100 leiriläistä eri puolilta maailmaa osallistui ensimmäiselle KONE Global Youth Camp -leirille. Suomalainen lastenleiri jatkui vuoteen
1993 asti, jonka jälkeen leirin painopiste muuttui täysin kansainväliseksi, mikä heijastaa monella tapaa KONEen omaa muutosta kansallisesta liiketoiminnasta globaaliin.
Leirikontaktit vuonna 2025: Tuntemattomista perheeksi
16-vuotias Lacey ei ollut koskaan aiemmin käynyt Suomessa ja 16-vuotias Valtteri asuu vain tunnin ajomatkan päässä leirialueelta. Viikon ajan he jakoivat saman metsän 100 muun kanssa, joilla kaikilla on sama tavoite: kokea jotain uutta.
Laceyn äiti työskentelee KONEella Australiassa. "Aluksi, kun äitini kysyi minulta, sanoin ei", Lacey myöntää. "En ole koskaan aiemmin matkustanut yksin, ja Suomi on todella kaukana kotoa."
Mutta jokin muuttui. "Sitten ajattelin... Miksi ei? Se on kerran elämässä tapahtuva asia ja olen iloinen, että sanoin kyllä. Ihmiset olivat heti ystävällisiä. Vaikka emme puhuneet kaikki samaa kieltä, voimme silti nauraa samoille asioille."
Valtteri taas oli tutulla maaperällä, vaikka hän ei ollut koskaan aiemmin melonut. "Se oli siistiä", hän sanoo. Mutta vielä siistimpää on ollut nähdä oma maansa niin monien muiden silmin. "Huomaat asioita enemmän", hän sanoo. "Kuten, mitä he pitävät outona." Lacey yllättyi ensimmäisenä päivänä kotimajoituksessaan löytäessään saunan talon sisältä. Valtteri yllättyi siitä, kuinka jotkut lapset puhuvat paljon. "Suomessa emme puhu niin paljon", hän virnistää. Mutta saunaan puheliaat leiriläiset ovat tervetulleita, hän myöntää.
"On outoa, kun saunassa on hiljaista lukuun ottamatta kuuluvaa hengitystä", hän sanoo. "Joten haluan, että ihmiset puhuvat paljon saunassa."
Laceylla oli samanlainen kokemus, joka jäi hänen mieleensä. "Kerran istuimme kaikki saunassa, eikä kukaan puhunut", hän sanoo. "Siitä tuli yhä kiusallisempaa, joten lopulta sanoin vain jotain aloittaakseni keskustelun. Ja se todella toimi – kaikki liittyivät mukaan."
Sekä Lacey että Valtteri ovat yhtä mieltä siitä, että leirin ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti. "Siellä tehdään vain niin paljon yhdessä", Lacey sanoo. "Ensin et tunne ketään ja yht äkkiä olet osa valtavaa ryhmää, joka tuntuu perheeltä."
Unelma toteutui
"Siitä lähtien, kun aloitin KONEella 20 vuotta sitten, minulla on ollut unelmana, että lapseni osallistuisivat jonain päivänä KONEen Global Youth Campille", sanoo Vasily Markov, joka työskentelee KONEella Ruotsissa. "Leiri on ainutlaatuinen tilaisuus olla yhteydessä tähän kansainväliseen yhteisöön." Hänen vanhin poikansa Leonid oli kiinnostunut KONEen nuorisoleiristä.
"Poikani on osallistunut monille kesäleireille aiemmin, mutta tämä oli hänen paras kokemuksensa ikinä. Leirin henkilökunnan henki ja sitoutuminen on korvaamatonta! Leonid on nyt inspiroinut tytärtäni Arinaa, joka on 14-vuotias, ja hän haluaisi myös lähteä leirille ensi vuonna."
"Tykkäsin todella tavata uusia ihmisiä eri maista ja taustoista, sillä meillä oli aina jotain puhuttavaa, esimerkiksi eroavaisuuksista tai yhtäläisyyksien havaitsemisesta. Meillä oli myös paljon toimintaa leirillä. Itse nautin rantalentopallon pelaamisesta. Kaikki olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä. Aika kului kuitenkin todella nopeasti, emmekä meinanneet saada tarpeeksemme kaikesta hauskuudesta", Leonid sanoo.
Enemmän kuin pelkkää retkeilyä
Toveruuden ja leirinuotion lisäksi jokaisella leirillä on teema, joka auttaa nuoria näkemään itsensä ja toisensa eri tavalla. Vuoden 2025 teema, Futures Thinking, rohkaisi leiriläisiä pohtimaan, millaista maailmaa he haluavat muokata. Kellot hyppäsivät aamulla 25 vuotta eteenpäin ja laitettiin takaisin omaan aikaan samana iltana. Ympäri leiriä henkilökunta oli pukeutunut omaan versioonsa vuodesta 2050, futuristisiin asuihin, metallisiin, kelluviin ja robottimaisiin. Päivän aikana käydyt keskustelut vaihtelivat eriarvoisuudesta ilmastonmuutokseen ja hassuista hypoteettisista tulevaisuudenkuvista vakaviin.
"Aina ei voi suunnitella, missä kohtaa oppimishetket tapahtuvat, mutta se tekee siitä tehokkaampaa", pohtii leirin johtaja Jere Santala.
Sitten, aivan liian aikaisin, on aika sanoa hyvästit. Jopa henkilökunnan on vaikea päästää irti. "Joka vuosi on kyyneleitä, lopussa", Santala sanoo. "Kuulostaa hassulta, mutta jos lapset lähtevät bussiin itkien, tiedämme, että olemme tehneet työmme hyvin."